Sigge on täyttänyt kaksivuotta! Onnea poika! :) Vaikka ikää tulee lisää, on meidän koirat ikuisesti pikkuisia pentuja kera uhmaiän. Tosin käytös on parantunut todella paljon viime kesästä. Hetakin kuuntelee entistä enemmän, jos sattuu kuuntelemaan. Meidän neiti omaa valikoivankuulon. Siggekin tottelee todella paljon paremmin, mutta Sigge on kuitenkin tätä todella-helposti-alistuvaa-sorttia-oleva-koira toisinkuin meidän kivenkova Heta, jota ei pysty alistamaan millään.
Lumet ovat sulaneet täällä meilläkin, asteita on useasti lähelle +20 astetta, ellei ylikin. Kohta voi varmaan mennä kokeilemaan, haluaako koirat uimaan. Heta kyllä varmasti menee, mutta Siggesta ota nyt selvää. :) Ajelin taas koirat lyhyeen, mutta trimmeri otti lopputilin. Joten koirat on vähän omalaatuisen näköisiä. Äiti onneksi leikkasi pahimpia kohtia saksilla pois. No, tästälähtien viedään vaikka Kangasalle trimmattavaksi. On se kyllä kieltämättä hikistä ja pistelevää puuhaa, kun irronneet karvat menevät ihon sisään välillä. Au.
Kohta alkaa kesäloma, enään neljä viikkoa koulua. Sen kunniaksi tein suuren muutoksen blogille. Arvostelkaa vaan, niin nähdään, että saako tästä mitään selvää. :) Luulen että mun kesälomani on aikalailla tallilla olemista ja jos heinätöihin pääsis niin oilin kiva. Voisi kysyä kummeilta. :) Nyt ei ole vielä ollut punkkeja meidän eläimillä, tosin ei olla niitä pelloille päästettykkään. Punkit on tosi inhottavia, varsinkin jos ei huomaa ja sitten koira saa jonkun taudin... Ei ole onneksi meille käynyt vielä näin.
Meillä on puputkin siisrtynyt jo ulos. Tykkäävät tosi paljon. Marsut siirtyy vasta sitten kun on lämmintä öisinkin. Kissa meillä menee koko ajan. Yleensä aina tasan 03.30 Hiili menee yöllä herättämään äidin, että päästä mut ulos. Hyvä vaan, että Mister tykkää ulkoilla. Laihtuukin siinä samassa, kun talvet se vaan nukku ja söi, niin kiloja tuli vähän liikaa.
Heppailu asiaa: Tipuin tässä jokin aika sitten Ardennerilta (säkä: 150 yli) selälleni mutaan, kun neiti päätti yhtäkkiä lähteä, kuin ohjus viemään mua. Ei siinä paljoa pidätellä sellaista 800 kiloista työhevosta. Ja sitten toinen tippuminen kävi hiitillä. Menin nuorella New Forest-ruunalla (oisko 4 vee) ja oli sitten vähän vauhko. Laukkaili itsekseen ja opettaja sanoi vaan, että anna laukata ja ota vaikka harjasta kiinni jos lähtee liian kovaa, ja istu tukevasti selkää vasten (menin ilman satulaa). No, yhdellä kerralla se lähti ihan rauhassa laukkaa ja annoin mennä, kunnes alkoi kiihdyttään ja kiihdyttään ja lopuksi se alkoi tekemään sellaisia loikkia. Ja tietysti tipuin ja kaiken kukkuraksi se talloi mun päältä. Ei sattunut onneksi yhtään. Näillä mennään. :)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti